06C0F08C-3E93-4639-8CEB-489D149F02AB

Sillan kupeesta Suomen eduskuntaan

Onnetar jakoi minulle huonot kortit syntyessäni. Minulla ei ole mitään muuta käsitystä alkuperästäni kuin että minut löydettiin päivien ikäisenä korista sillan kupeesta Sichuanista, Kiinasta. Spekulaatiota on tullut harrastettua: ehkä tarinani on Kiinan yhden lapsen politiikan tulos, ja minut hylättiin, koska perinteisesti kiinalaisperheet haluavat pojan tyttären sijasta.

Ensimmäiset vuoteni vietin orpokodissa, jossa kokemukset niukkuudesta tulivat jo varhaislapsena tutuiksi. Hieman alle kolmen ikäisenä vuonna 2001 tapasin nykyiset – ja minulle ainoat – vanhempani Kiinassa, kun he tulivat adoptoimaan minut. He antoivat minulle silloin mm. ensimmäisen ikioman leluni, kumiankan. En itse muista tätä, mutta minulle on kerrottu, että kun ensimmäistä kertaa sain pidellä omaa omaisuutta, en päästänyt siitä millään irti. Niin vahvana on ihmisluonnon perimmäinen halu omistaa.

Matkani Suomeen kävi vanhempien töiden takia Belgian kautta. Opin silti vanhemmiltani, mitä on olla suomalainen ja kävimme Suomessa usein. Sopeuduin nopeasti suomalaisuuteen ja aloin pitää uudesta kotimaastani niin paljon, että olin neljävuotiaana vaatinut: ”Minä haluan Suomeen kouluun! Haluan puhua suomea ja suomalaisia kavereita!” Näinhän siinä sitten toimittiin ja aloitin seuraavana vuonna 2005 esikoulun Espoossa.

Sen huonon lähdön elämälle, jonka onnetar minulle antoi, korvasi hän moninkertaisesti myöhemmin elämässäni. Kommunistinen Kiina, jossa yksilön vapaus on vain este hallituksen agendalle, muuttui Suomeksi, länsimaisten arvojen maaksi, jossa mikä tahansa on mahdollista. Olen saanut uuden mahdollisuuden maassa, josta voin nyt ylpeästi sanoa tulevani. Lisäksi olen saanut rakastavan perheen, joka on aina kannustanut minua ajattelemaan itsenäisesti ja osallistumaan yhteisöni toimintaan – nämä ohjeet ovat vieneet minut Kauniaisten valtuustoon 18-vuotiaana ja nyt eduskuntavaaliehdokkaaksi 20-vuotiaana.

Taustani perusteella tiedän, mitä vapauden vieminen yksilöltä oikeassa elämässä tarkoittaa. Se tarkoittaa lasten lukumäärän sääntelyä, joka johtaa lapsien hylkäämiseen. Se tarkoittaa niukkuutta, jossa kenelläkään ei ole resursseja aloittaa puhtaalta pöydältä. Se tarkoittaa henkistä taantumista, jossa on vaikeaa nähdä hyötyä missään muussa kuin sääntöjen seuraamisessa. Tämän takia minulle tärkein arvo on vapaus, ja siksi olen valinnut puolueekseni Kokoomuksen.

Haluan olla mukana kehittämässä Suomea, jossa jokainen saa hyvät lähtökohdat elämään ja mahdollisuuksia nousta kohtalonsa yläpuolelle. Tyhjien ja hätiköityjen lupausten sijaan, joita esimerkiksi harrastettiin Kiinassa kommunistisen vallankumouksen aikaan, on nähtävä kokonaisuus. Ilman kestävää taloutta ei ole jakovaraa ja ilman vahvoja perusarvoja ei ole arvoja ollenkaan. Haluan työskennellä sen puolesta, että Suomi näkee aina ihmismassojen sijasta yksilön.

Binga Tupamäki
20-vuotias filosofian opiskelija,
Kauniaisten kaupunginvaltuutettu
ja aina vapauden puolella.

Ehdolla eduskuntaanvaleissa – tue tulevaisuutta äänestämällä.