Päätöksiä tehdessämme meidän on nähtävä yksilön ainutlaatuisuus. Ei ole olemassa kahta samanlaista ihmistä. Nykyään pelkistämme ihmiset keskiarvoihin, mutta yksilöt ovat enemmän kuin syötettävä luku jonkin suuremman luvun saamiseksi. Keskiarvo ei voi olla oletuksena suunnitelmissamme, koska meidän täytyy ajatella malleja, jotka sopivat mahdollisimman monelle – ei niin päin, että se sopii kuvitteelliselle ”keskiarvolle”. Näkemällä ihmiset massana pakotamme suurimman osan ahtautumaan lokeroon, joka ei tule koskaan olemaan paras mahdollinen.

Muun muassa Suomen sosiaaliturva tarvitsee yksilöllisempää näkökulmaa. Kannatan Liberan perustilin kaltaisia esityksiä, jotka antavat jokaiselle vapaat kädet räätälöidä elämäntilanteeseen sopivan perusturvan. On aika luottaa ihmisiin ja antaa heille valitsemisen ilo – demokratian tärkein elementti.

Lisäksi en kannata ihmisten ryhmittelyä erilaisiin joukkoihin. Angloamerikkalaisesta maailmasta on rantautumassa tapa nähdä ihmiset aina esimerkiksi etnisen tai uskonnollisen ryhmän edustajana. En halua, että tulevaisuudessa Suomessa kysytään ”rotua” yliopistoihin hakuprosessissa tai erilaisissa gallupeissa ja kyselyissä.