Suuret uhkakuvat lyhentävät ihmiskunnan muistia, emmekä aina tajua, mistä kaikesta maailma on selviytynyt sukupolvien ajan. Paikoilleen jääminen ei ole vaihtoehto, vaan meidän on tiedostettava, että jokaisella sukupolvella on omat taistelunsa. Meillä se ei ehkä tapahdu suossa, kuokka kädessä, ja toivottavasti ei aseissa muita ampuessa, vaan jollain aivan toisella tavalla. Tuskin meistä kukaan osaa sanoa täsmälleen millä tavalla, mutta mitä tahansa on vastassa, pääaseeksemme meidän on valittava järki.

Vuosisatamme kysymys on miten ratkaista ilmastonmuutos ja samalla säilyttää nykyinen elintasomme täällä sekä tarjota parempi elämänlaatu kehitysmaille. Vastakkain ovat asettautuneet ihmisten vapaus kuluttaa miten haluavat ja ympäristön suojeleminen liialliselta kulutukselta. Ongelma onkin siinä, että miten paljon joku voi kieltää toisen vapauksiaympäristön nimeen. Ilmastonmuutos olisi helpointa ehkäistä totalitaristisessa valtiossa, jossa auktoriteetti sanelee oikeudet, mutta samalla joutuisimme luopumaan yhteiskuntamme perusarvoista.

Uskon markkinatalouden voimaan, ja siksi tehokkain keino on ympäristö- ja ilmastohaitoille asetettava hintalappu, joka olisi selkeä viesti kuluttajalle hänen aiheuttamastaan osasta ilmastonmuutokseen. Näin ollen kannatan haittaveroa, joka peritään jokaisesta päästetystä hiilitonnista eli niin sanottua hiiliveroa. Tämä on järkikeino, toisin kuin hätäiset päätökset kieltää yksittäisiä asioita.

Lisäksi järkeviä keinoja luoda kestävämpää tulevaisuutta olisivat esimerkiksi energiapolitiikassa ydinvoiman merkittävä lisääminen sekä koulutuspolitiikassa tutkimuksiin ja innovaatioihin panostaminen. Tiede on parasta lääkettä kaikkeen, ja villeistä mielikuvista huolimatta meidän on oltava avoimia kaikenlaisille ratkaisuille, jotka auttavat meitä pääsemään tavoitteisiin.